Puhekirjoitus:
Arvoisa tuomioistuin! Kiitän mahdollisuudesta käyttää viimeistä sanaa. Haluan aloittaa kiitoksilla.
Teidän kunnianne, Jelena Aleksejevna, kiitän teitä ystävällisestä ilmapiiristä oikeudenkäynnin aikana, pyrkimyksestänne perehtyä tähän tapaukseen ja hyvästä suhtautumisesta prosessin osapuoliin.
Kiitos sihteerille hänen vaativasta työstään, asian valmistelusta istuntoa varten, myönteisestä asenteesta ja kohteliaisuudesta.
Kiitän omaa asianajajaani, Olga Nikolaevnaa, siitä, että oli rinnallani tämän vaikean ajan, halusta perehtyä tapaukseeni ja puolustaa oikeudenmukaisesti loppulausunnoissa.
Arvoisa syyttäjä, vaikka oikeudenkäynnissä olemme eri puolilla, kiitos siitä, että ette ajoittain vastustaneet ja annoitte mahdollisuuden liittää tärkeitä asiakirjoja rikosasian materiaaleihin.
Kiitos tukiryhmälle — perheelleni, ystävilleni ja Jumalalle, jotka ovat päivittäin minulle rohkaisun, lohdutuksen ja voiman lähde, jotta en luovuta tässä vaikeassa tilanteessa.
Arvoisa tuomioistuin, syyte, joka on esitetty minua vastaan, herättää minussa syvää hämmennystä, koska sillä ei ole mitään yhteistä todellisten näkemysteni ja vakaumusteni kanssa. Tutkinnassa on todettu, että olen uskova — uskon Jumalaan, rukoilen, keskustelen Raamatusta läheisteni kanssa. Tapauksessani ei ole yhtään uhria, ei julkisia loukkauksia, ei aineellista vahinkoa eikä kehotuksia valtion alueellisen koskemattomuuden rikkomiseen. Voiko tätä pitää ekstremisminä? Rukoukset ja Raamatun keskustelu ystävien kanssa ovat luonnollinen uskon ilmentymä kenelle tahansa. Tällaiset teot eivät aiheuta uhkaa yhteiskunnalle tai yksittäisille ihmisille.
Teidän kunnianne, miten voivat olla vaaraksi valtiolle ja yhteiskunnalle ja kutsua ekstremisteiksi ihmisiä, jotka noudattavat seuraavia Raamatussa olevia periaatteita: ”Rakasta Jumalaa koko sydämestäsi, koko sielullasi”, ”Rakasta lähimmäistä kuin itseäsi”, ”Tehkää hyvää kaikille”, ”Jokaisen tulee alistua korkeammille vallanpitäjille”, ”Älkää puhuko kenestäkään …